Vaikuttavuusseura on 2019 perustettu seura, jonka tarkoituksena on edistää vaikuttavuusperustaisuutta Suomen sosiaali- ja terveydenhuollossa. He ovat mm. järjestäneet hukkajahdin, jossa haetaan soten hukkia eli vähähyötyisiä toimenpiteitä.
Sivulta löytyi mm. pitkä listaus hoitajien mielipiteitä siitä mikä työssä on vikana ja miten asioita voisi parantaa. Minua itseäni kiinnosti tietenkin tietojärjestelmät ja niistä johtuvat ongelmat. Yksi suurimmista ongelmista tuntui olevan kirjaaminen, jonka väitetään vievän peräti puolet työajasta.
Käytössä on monta erilaista järjestelmää ja ne eivät keskustele keskenään, joten saman tiedon joutuu syöttämään moneen kertaan eri paikkoihin, joka tietenkin lisää virheiden mahdollisuutta ja on täysin turhaa työtä.
Vuosien varrella on myös tullut lisää erilaisia lomakkeita ja tietotarpeita, mutta ovatko ne kaikki oikeasti tarpeellisia ja saadaanko niistä jotain hyötyä jossain? Kirjauksia tehdään periaatteella ”mitä ei ole kirjattu, sitä ei ole tehty”- mentaliteetilla. Tämä ei ole niinkään tietojärjestelmien ongelma vaan hallinnollinen ongelma. Pitääkö tosiaan kaikki mahdollinen kirjata vaikkapa ympärivuorokautisessa hoivassa, jossa tehdään palveluntoteutussuunnitelma, jonka mukaan toimitaan vai riittäisikö jos vain poikkeamat kirjataan? Ja kirjaamisesta tulee valtava määrä tietoa, jolloin olennainen asia helposti hukkuu potilastietoihin.
Nykyään puhutaan paljon tiedolla johtamisesta. Sen tarkoituksena on luotettavan ja analysoidun tiedon perusteella parempia ja tehokkaampia päätöksiä. Tämän saavuttamiseksi pitää tietenkin kerätä tietoa. Yleensä ajatellaan, että mitä enemmän sen parempi. Mutta jos tiedon kerääminen estää varsinaisen työn tekemistä? Minkälaista hukkaa se aiheuttaa siihen minkä pitäisi olla tärkeintä? Jos tiedon kerääminen ei ole orgaaninen osa itse työtä? Hoitotyössä kirjaaminen tietenkin kuuluu työhön, mutta liiallinen kirjaaminen voi estää itse työn tekemistä.
Tietojärjestelmien kehittäminen ei ole halpaa ja on järjetöntä, että meillä on 21 hyvinvointialuetta ja jokaisella tietenkin oma kombinaationsa eri järjestelmistä. Nyt alueilla on yhdenmukaistettu alueen sisällä järjestelmiä, mutta joudutaanko sitä tekemään taas jos/kun huonosti pärjääviä alueita joudutaan yhdistämään? Saattaisi olla hyvä, jos järjestelmistä olisi yhteiset linjaukset koko maan tasolla, tosin samalla vähän pelottaa kirjoittaa tätä koska pahimmillaan tuo voisi johtaa uuden hallintohimmelin luomiseen. Tai hyvin jäykkään kehittämiseen, kun asioista pitäisi päästä valtakunnan tasolla yksimielisyyteen.
Jotain yhtenäistämistä olisi kuitenkin hyvä olla. Joissakin kirjauksissa toivottiin esimerkiksi valtakunnallista portaalia potilasvahinkojen kirjaamiseen, jotta ei tarvitsi tehdä alueellisesti erilaisia ohjeistuksia ja rekistereitä alueellisesti.
Mielestäni vastauksista kuitenkin välittyi toive siitä, että digitalisaatiota olisi enemmän. Se vain pitäisi olla helpompaa ja nopeampaa käyttää ja luotettavampaa. Kirjaaminen pitäisi tehdä vain kerran, ja mieluiten esimerkiksi sanelulla tai mukana kulkevan tabletin välityksellä, jolloin kirjauksen saa tehtyä heti potilaan vieressä eikä tarvitse jonottaa kansliassa pääsyä tietokoneelle. Ja jos/kun järjestelmässä on jotain vikaa niin se tulisi korjattua mahdollisimman nopeasti.
Ja kaikessa järjestelmäkehittämisessä pitäisi ottaa huomioon aina se, joka oikeasti käyttää järjestelmää. Terveydenhoitojärjestelmän pitää tukea hoitotyötä ja hoitoprosesseja loppukäyttäjän, ei hallinnon kannalta. Jos tieto on järjestelmässä niin siitä saadaan kyllä raporttikin, mutta se ei voi olla kehityksen lähtökohta.